keskiviikko 10. joulukuuta 2014

On se vielä hengissä

Jaaha. Vai että lokakuun alussa on viimeksi tullut blogia päivitettyä. Hmm. Blogin pitäjä on kyllä vielä hengissä, blogista en ole ihan varma.

Töitä on tullut paiskittua aika lailla, ylitöitä piti puskea niin loka- kuin marraskuussakin ja siinä on yksi syy blogitaukoon. Rehellisyyden nimissä syitä on muitakin. Esimerkiksi se, ettei ole oikein ollut asiaa. Olen kyllä neulonut, KyJyjäkin on valmistunut (vaikka en edes kuvittele saavani kaikkia jouluun mennessä valmiiksi, kuinkas muuten...) ja kokkailtua on tullut vähän liiankin kanssa niin, että jonkun reseptinkin olisi voinut roiskaista ilmoille. Mutta ei vain ole tuntunut siltä, että haluaisin nyt blogia päivittää. Topin kuolema, josta tulee näinä päivinä kuluneeksi 5 kuukautta, on yksi syy hiljaiseloon. Jotenkin tämä blogi ilman blogikissaa ei tunnu enää "oikealta", vaikkei blogi sinänsä mikään kissablogi olekaan.

Muidenkin blogien seuraaminen on jäänyt lähinnä ajanpuutteesta johtuen, silloin tällöin olen vain äynyt vilkaisemassa, mitä "tutuille" kuuluu. Olen pohtinut oman blogini jatkoa. Herätänkö tämän koomasta, aloitanko uuden puhtaalta pöydältä vai jätänkö sikseen. En vielä tiedä. Kuulostelen kai tuntemuksiani tässä vielä ja katsotaan. Väkinäinen blogin pitohan ei ole kenellekään ilo, joten se ei kuulu vaihtoehtoihin. Katsellaan. Blogiystäviä on ikävä.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Puolimatkan krouvi


KyJyssä siis. Eli 10 työtä valmiina, toinen moinen pitäisi vielä saada aikaiseksi jouluun mennessä. Voihan kääk. Nämä valmistuneet ovat taas sitä pikkuosastoa.

Numerolla 6 aloitettu vauvan nuttu Sublime Baby Cashmerino Aranista. Alku sujui hyvin, mutta sitten jotenkin leipäännyin tähän ja niinpä valmistuminen kesti luvattoman kauan. Tässä se nyt kuitenkin on:
Tämä lähtee sitten taas jossain välissä Libanoniin jollekin pienelle prinsessalle.

Numerolla 10 aloitettu pikku ihmisen takki ei sekään järin vauhdilla valmistunut. Se taas johtui siitä, etten meinannut millään löytää sopivia nappeja tähän Noro Kureyonista neulottuun kirjavaan luomukseen.

Malli oli 7 Veikalle, mutta hyvin kävi Kureonillekin. Minulla oli 4 kerää jostain alesta ostettua Kureyonia ja se riitti juuri tähän takkii. Yhtään ei jäänyt yli. Nuo vihreät napit ovat kolmannet, joita takkiin koitin. En ihan tyytyväinen ole vieläkään, mutta nämä ovat kokeilemistani parhaiten sopivat. Tämäkin matkustaa Libanoniin.

Viimeisenä vielä numerolla 11 aloitetut sukat ihanasta Zeldan värjäämästä Nallest.a.



 Koko noin 39, aika tarkalleen kului koko 100 gramman kerä, kun ei siitä jäänyt kuin metrin pätkä.

Kovasti on syksyä ilmassa, mutta sen verran lämmin on vielä enimmäkseen ollut, että kesäkukat kukkivat vielä ihmeen hyvin. Takin paikka on jo saanut syksyisemmän ilmeen, vaikka mirrinminttu vielä kukkiikin:


Mukavaa viikonloppua, kamut!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Väinöt


Hrr, niin vain oli mittari pakkasen puolella tänä aamuna täällä etelässäkin. Kaksikin pakkasastetta tuntuu näin alkuun peijakkaan kylmältä, ennen kuin siihen palelemiseen taas tottuu. Seitsemännen valmistuneen KyJy-työn ajoitus oli siis varsin hyvä, sillä nämä lämmittimet pääsivät käyttöön melkein suoraan puikoilta.



Kuvat on taas ihan järkkyjä, koska räpsäisin ne kännykällä tässä työpaikan keinovalossa aamusella. Ihan tolkuttoman iso tuo ensimmäinen =D Mutta malli näkyy kuitenkin. Niin ja jos joku ihmettelee tuossa ylimmässä kuvassa nilkan "muhkuroita" niin minulla on tuossa nilkkurit jalassa =)

KyJy #13 on siis Väinö-säärystimet. Ohje löytyy Ulla-neuleen arkistosta. Lankana näissä Novitan Impivaara ja sitä kului melkein 2 kerää eli 200g. Ohjeessa lankana oli 7 Veikka ja 3,5 mm puikot, mutta itse neuloin 4 mm puikoilla, koska säärystimistä olisi muuten tullut liian kittanat. Nyt ovat juuri sopivan napakat. Vilukissa kun olen, halusin säärystimistä niin pitkät, että ulottuvat suorina polviin asti. Ja mukavastihan nuo aamusella lämmittivät!

Muutkin KyJyt ovan hitusen edenneet, kaksi vauvan nuttua on viimeistelyä vailla valmiit. Tarkemmin sanottuna molemmista puuttuu napit: toiseen ei ole sopivia ja toisen kohdalla en osaa päättää, mitkä napit valitsisin. Josko perjantaina ennätän nappikaupoille niin saisin sitten viikonloppuna nutut valmiiksi. Ehkä.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Murheenkryyni eli KyJy #6


Hoh hoi. Kyllä oli varsinainen hiusten harmaannuttaja tämä KyJy. Kyseessä siis Moda-lehdestä löytynyt palmikkojakku. Ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt M-kokoiseen jakkuun mennä 400g. Minulla oli 500g Debbie Bliss Amalfia, joten tottahan se jakkuun riittäisi. Ohje oli eri langalle, mutta tiheys täsmäsi ja metritkin suurin piirtein. Kissan viikset. Lanka loppui kesken pääntien kohdalla ja hirveän metsästyksen jälkeen löysin ebaysta yhden kerän oikean väristä lankaa, jolle tuli hintaa aivan järjettömästi. Lankakerä tuli viikon odottelun jälkeen, jatkoin neuletta ja totesin, että ei tule riittämään viimeistelyyn, kun nappilistatkin olisi pitänyt vielä saata tehdyksi. Mistään ei löytynyt lähelläkään oikean sävyistä vastaavaa lankaa. Siispä vetäistään varastosta jotain aivan muuta ja lopputulos on tämä:




Jatkoin sitten violetilla Drops Muskatilla, jota jäi edellisestä murheenkryynistä, johon jouduin ostamaan lisää lankaa =)  Itse asiassa minä pidän lopputuloksesta. Jakku ei oikein pääse oikeuksiinsa tuossa henkarin päällä, mutta en saanut ukkokultaa taaskaan kuvaamaan. Jakku on ehkä himpun turhan iso, mutta onpa herkutteluvaraa ;)  Tämä on siis kuudes valmistunut KyJy ja listallakin #6. Lankaa kului loppujen lopusksi 600g! Tiedä mikä tässä sitten meni niin pieleen, mutta valmistuipa kumminkin.

Malliin tykästyin itse asiassa niin paljon, että ajattelin tehdä toisen villaisen version. Hieman aion muokata tuota yläosaa, josta en niin tykkää. Ehkä yksi palmikonkierto lisää ja ainaoikean tilalle jotain muuta. Ja pitkät hihat. Lankakin on valmiina (ja sitä on paljon...), mutta josko nyt ei kuitenkaan toista samaan KyJyyn =)

maanantai 1. syyskuuta 2014

KyJy-pläjäys


Sinne meni elokuu ja loma ja KyJyn ensimmäinen deadlinekin eli 15 aloitustahan  piti olla tehtynä elokuun loppuun mennessä.

KyJy käynnistyi kohtalaisesti, mutta niinhän siinä sitten taas kävi, että homma meinasi mennä läskiksi jo tässä vaiheessa, kun ei neulomiseen oikein ollut aikaa ja langat loppuivat kesken ja mitä kaikkea. Ilokseni siis huomasin perjantaina, että aikaa ensimmäisen 15 aloitukseen tekemiseen on enää pari päivää ja aloituksia puuttui 8. Lauantaiksi olin luvannut lähteä äidin kanssa kirpputorille, joten aikaa ei ollut juuri muuhun kuin tuikata töitä alulle. Tässäpä siis pläjäys aloituksista ja keskeneräisistä KyJyistä, taitavat tulla vähän satunnaisessa järjestyksessä.


Tämä sinänsä ihana jakku Debbie Bliss Amalfista osoittautui taas yhdeksi päänsäryksi, kun lanka loppui kesken. Kuten huomaatte, paljoa ei kaarrokkeen yläosasta enää puutu, mutta lanka loppui tuohon. Ja ko. lankaa ei myydä tässä maassa enää missään, joten viikon päivät metsästin netistä edes yhtä kerää ja lopulta löysin ebaysta. Tulihan kerälle hintaa, kun sen Briteistä ostin ja pelkät postikulut olivat 5 puntaa... Nyt vain odottelen kerää kotiutuvaksi, että pääsen jatkamaan tämän kesäjakun (hah!) loppuun.


Tämän pikkuihmisen nutun aloitin sitten tuota edellistä lankaa metsästäessäni. Hilkulle meni lanka tässäkin: minulla oli 4 kerää aikoinaan jostain alesta bongattua Noro Kureyonia ja lanka loppui juuri tuohon pääntien päättelykerrokseen. Saumat pitäisi vielä ommella, langat päätellä ja kehittää tähän napit.


Seuraavaksi puikoille sitten taas tällainen pikkutyö eli kaarrokejakku Syksy 2014 Novitasta. Lankana 7 Veikka. Kuten näkyy, vasta kaarrokkeen alku menossa. Tämä siis neulotaan ylhäältä alas kaarrokkeesta aloittaen.


Jottei ihan menisi takkitehtailuksi, väliin kirjoneulesukat (kuten näkyy, heh heh) Nallesta.


Ja lisää pikku ihmisten vaatteita: sinikirjavasta 7 Veikasta tulee pusero pikku pojalle, vaaleanpunaisesta Sublimesta taas nuttu pienelle prinsessalle. Nutusta on takakappale valmis, ei vain oikein näy kuvassa.


Ja vielä sekalaista seurakuntaa: ylhäällä vasemmalla Zeldan värjäämästä ihku-Nallesta sukat, ruskeasta möykystä tulee Väinö-säärystimet Impivaarasta, alhaalla vasemmalle vauvan nutun alku 7 Veikasta ja oikealla isän joululahjapusero niin ikään 7 Veikasta hyvällä alulla.
Ja nyt huomaan, että tästä puuttuukin vielä se isotöisin eli kirjoneuletakki Rowan Creative Focus Worstedista ukkokullalle. Unohdin näköjään kuvata sen.
Lopuksi vielä yksi valmistunut työ eli sukat Novitan 7 Veikka Polkasta:


Koko sellainen 39. Tämä on valmistunut KyJy #5.
Nyt kun vielä ehtisi näitä edistää johonkin suuntaan... ja sitten vielä ne viimeiset 5 aloitusta jossain vaiheessa. Huoh.

maanantai 11. elokuuta 2014

Kesä menee menojaan

Näin se aika rientää. Topin poismenosta tulee 4 viikkoa täyteen. Minäkin olen viimein päässyt kesälomalle, itse asiassa siitäkin on jo viikko mennyt. Ennen loman alkua oli töissä hirveä kiire ja siellähän se kiiru odottelee lomalta paluuta. Mutta sitä lisää sitten parin viikon päästä.

Ensimmäinen lomaviikko meni lähinnä pyöräillessä. Tulevana lauantaina olisi tarkoitus juosta Helsinki City Maraton, mutta lonkkavaiva on estänyt juokseminen viimeiset 3 viikkoa, joten nähtäväksi jää. Päätös juoksemisesta jää ihan viime hetkille, varmaan perjantaina päätän yritänkö juosta vai en.

KyJytkin ovat takunneet. Muskat-tunika on sentään viimein valmistunut. Siitähän loppui lanka kesken ja tilasin sitten Tapiolta lisää. Yllätys, yllätys onnistuin tilaamaan väärää väriä. Uusi tilaus sitten vaan menemään, mutta jostain syystä yleensä niin nopealla Tapiolla kesti lähes 2 viikkoa toimittaa langat. Tietenkään vanhat ja uudet kerät eivät olleet samaa sävyä. Värjäyserissä on ihan selkäe ero, joten lisälangoista neulotut hihat ovat selvästi eri väriset. Mutta sovitaan, että se oli tarkoituskin ;)

Neljäs valmistunut KyJy on siis tässä:






Malli löytyi muinaisesta Novitasta, olisiko ollut joku vuoden 2001 lehti, Tennesseelle suunniteltu malli. Lankaa kului noin 700g. Tuo väri ei ole lähelläkään totuutta, väri on oikeasti sellainen tumman violetti, ei ollenkaan noin kirkas.

Kesken eräisenä on tällä hetkellä yhdet KyJy-sukat, joista toinen on valmis ja toista en ole saanut aikaiseksi aloittaa. Lisäksi puikoilla lojuu yksi vauvan nuttu, josta valmiina takakappale sekä seuraava murheenkryyni eli jakku Debbie Bliss Amalfista. Alan epäillä, että siinäkin loppuu lanka kesken, mutta katsotaan nyt. Taitaa tulla aloitusten kanssa kiire, kun ei oikein ole neulominen napannut. Lukeminen on kiinnostanut nyt enemmän. Ehkä tämä tästä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Takin paikka

Ensiksi lämmin kiitos vielä kaikille osanotostanne suuressa surussamme. Viikko on kulunut hiljaiselon merkeissä. Neulominenkaan ei oikein ole maistunut eikä oikein mikään muukaan, mutta pikku hiljaa tästä tepsutetaan eteenpäin, päivä kerrallaan. Topi jätti meidät vasta viisi päivää sitten, mutta jotenkin tuntuu siltä, kuin siitä olisi pieni ikuisuus.

Hautasimme Topin silloin tiistaina omaan pihaan, kirsikkapuun alle.


En ollut koskaan aikaisemmin huomannut, miten aurinko paistaa tuollekin puolen pihaa. Aurinko hellii Topin nukkumapaikkaa ihan aamusta aina 3:n asti iltapäivällä. Keräsin pihapiiristä kiviä, joilla kehystin haudan. Tänä kesänä kaunistuksena saa olla kolme pientä verenpisaraa ja tietenkin mirrinminttu, jota Topi rakasti.

Ukkokulta sanoo, että tämä on takin paikka. Topi itse on jossakin aivan muualla (meidän sydämissämme tietysti aina) ja tässä paikassa lepää hänen "takkinsa". Minusta se on oikeastaan aika hyvin sanottu.

Muoks. Tässä arkistoja pöyhiessä törmäsin sattumalta parin vuoden takaiseen postaukseeni, jossa kerroin Topin kesästä. Tällaisena tahdon hänet muistaa.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Pieni, suuri kissa on poissa

Tätä postausta ei ole helppo kirjoittaa. Viimeiset 7 vuotta meidän elämämme on pyörinyt pienen, punavalkoisen kissan ympärillä. Näin Topin kuvan aikoinaan eläinsuojelukeskus Onnentassun sivuilla ja tiesin heti, että tuossa on meidän kissamme. Kaksi viikkoa kärtin ukkokullalta, että lähtisimme katsomaan kissaa ja viimein hän suostui. Eräänä torstaina sitten hyppäsimme junaan kohti Riihimäkeä ja menimme katsomaan Topia. Hän hyppäsi heti koppinsa hyllyltä alas ja tuli odottavan näköisenä lasiovelle. Minä avasin oven ja Topi tuli haistelemaan ja rapsuteltavaksi. Puolisen tuntia myöhemmin lähdimme Topin kanssa kotiin keskukselta. Topi oli tuolloin jo arviolta 10-vuotias. Tarkkaa ikää ei tiedetty, koska hän oli löytynyt lähes kuoliaaksi nälkiintyneenä jostakin metsiköstä. Keskus oli hoitanut hänet takaisin kuntoon, siellä hän olikin odottanut meitä melkein vuoden.

Topi asettui taloksi melkeinpä samoin tein. Ensimmäinen ilta kului sohvan tai sängyn alla, mutta jo yöllä hän hiippaili paikkoja tutkimassa meidän "nukkuessamme". Seuraavana iltana Topi jo hyppäsi sänkyyn nukkumaan kanssamme ja siitä lähtien pikku mies nukkuikin minun vatsani päällä tai jalkopäässä aina toissa yöhön asti.

Jo ensimmäisellä lääkärikäynnillä Topin meille tultua (noin kuukausi siitä), selvisi että Topilla oli jonkinlainen sydänvika. Selvittääksemme asiaa tarkemmin menimme jonkin ajan kuluttua toiseen lääkäriin, ihan kissaklinikalle. Topilla todettiin hypertrofinen kardiomyopatia eli sydänlihaksen paksuuntuminen. Hän sai siihen lääkkeet ja lääkityksen aloittamisen jälkeen poika piristyikin huomattavasti ja alkoi syödäkin reippaammin.

Viime vuonna pikkuisella todettiin sitten kilpirauhasen liikatoiminta, siihenkin saatiin lääkkeet ja arvot kohdilleen. Sydänvika oli valitettavasti pahentunut, mutta lisää lääkkeitä (ja stressiä niiden syöttäjälle) ja poika vaikutti hyvävointiselta.

Viimeisin viikon aikana Topi oli varsin reipas, söi hurjan hyvällä halulla, kierteli pihapiirissä, otti aurinkoa ja illan tullen asettui paikalleen syliin loikoilemaan. Maanantaina Topi ilmeisesti kävi hyvästelemässä vanhempieni talon. Hän kiersi jokaisen huoneen tarkasti, kävi sekä isän että äidin rapsutettavana ja vietti hyvän aikaa nenäkkäin vanhempieni kissan kanssa. Illalla hän loikoili ukkokullan rinnan päällä sohvalla ja napitti suoraan silmiin.

Eilen aamulla poika tapansa mukaan tuli "suukottamaan" minun naamaani, niin kuin hän usein teki. "Nouse mamma jo, mulla on nälkä!" Hetken hän istui vieressäni ennen kuin hyppäsi sängystä alas ja minä sitten perässä ylös. Aamupalaksi meni melkein kokonainen seipala ja päälle vielä vähän pussiruokaa, nälkä oli! Viimeiset kyhnäykset ja minä lähdin töihin. Kahden tunnin päästä äitini soitti (ukkokulta ei pystynyt), että Topi on poissa. Ukkokulta oli päästänyt pienen ulos herättyään ja hetken Topi istuikin terassilla. Sitten hän hyppäsi tuolilta alas ja ukkokulta vaistosi, että nyt on jotain vinossa. Hän juoksi soittamaan vanhempieni ovikelloa, josko saisi kuljettajan sieltä. Vanhempani tulivat ja äiti kantoi Topin sisälle. Ukkokulta meni toiseen huoneeseen soittamaan peruakseen työkeikkansa ja sillä välin Topi oli käynyt ensin istumaan olohuoneessa, sitten käynyt makuulle ikään kuin nukkuakseen ja sitten hän oli poissa. Kaikki kävi hyvin nopeasti, isäni istui vieressä. Uskon ja toivon, ettei pieni kärsinyt, koska kaikki oli niin nopeaa. Sydän varmasti pysähtyi.




Pieni, suuri kissa täytti koko talon ja elämämme. Talo on suunnattoman hiljainen ja tyhjä ilman tätä tassuttelijaa.  Kiitos Topi, että saimme pitää sinua luonamme ja rakastaa sinua.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Aamiaisherkku

Neljännen KyJy-työn kanssa kävi klassinen. Siis se Tennessee-palmikkopusero, josta olen maininnut, jota en kuitenkaan neulo Tennesseestä. Ohje on Tennesseelle (ja siksi kai olen koko ajan höpissyt Tennesseestä), mutta itse teen puseron Dropsin Muscatista. Joka loppui eilen kesken päästyäni etukappaleen kädenteihin. Ei kun Tapiolle tilausta menemään.

Koska KyJyt eivät ole edenneet, kiusaan teillä reseptillä, joka omituisuudestaan huolimatta osoittautui järjettömän herkulliseksi. Tällaisiin kikherneresepteihin olen törmännyt useampaankin, mutten ole yhtään vielä uskaltanut itse tehdä. Nyt päätin viikonloppuna kokeilla jotain sävellystä. Mallia otin Kissoja ja kasvisruokaa -blogin gluteenittomista aamiaisruuduista.

Nimesin tämän aamiaisherkuksi, mutta lauantaina kun tämän illalla väsäsin, tätä kyllä upposi 4 palaa ihan lämpimänä välipalana =)

Elikkäs:

1prk käyttövalmiita kikherneitä (itselläni sattui olemaan Pirkkaa)
1 iso, kypsä banaani
6 kivetöntä taatelia
3dl makeuttamatonta mantelijuomaa (varmasti myös soija- tai kauramaito toimii)
3rkl auringonkukkaöljyä/rypsiöljyä
1rkl Urtekramin Choco crunch maapähkinävoita (ei varmaan välttämätön)
2 dl mantelijauhoa
3dl kaurahiutaleita (itselläni Provenan isoja gluteenittomia)
0,5dl chia-siemeniä
0,5dl raakakaakaonibsejä
0,5dl kuivattuja karpaloita
0,5dl rusinoita
1tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta
0,5tl suolaa
0,5tl vaniljajauhetta

Valuta kikherneet huolellisesti. Kippaa kikherneet, pilkottu banaani, taatelit, mantelijuoma, öljy (ja maapähkinvoi) blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja yhdistä seokset.
Maista taikinaa ja jos kaipaat siihen lisää makeuttaa, lisää esim. agavesiirappia tai juoksevaa hunajaa ja pyöräytä vielä hetki. Tässä vaiheessa taikinassa voi vielä maistua se kikherneiden maku aika selvästi, mutta älä huoli =)

Levitä taikina pieneen uunivuokaan/ pienelle uunipellille ja paista 175 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes pinta on hieman ruskistunut. Anna hiukan jäähtyä ja leikkaa paloiksi. Tämä on hyvää ihan tällaisenaan tai esim. rahka/jogurttinokareen ja tuoreiden marjojen kanssa.


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Aleena

En sitten saanutkaan aiemmin viikolla aikaiseksi kuvata ja postata tätä kolmatta valmistunutta KyJyä. Tai no, kuvattua kyllä sain, mutten postattua.

Kolmantena KyJynä siis valmistui Aleena-mekko Novitan Kasteesta.

 
Koko on niinkin valtaisa kuin 70 cm, lankaa kului about 150 grammaa 3,5 mm puikoilla.
 
Tämä pikku ihmisten vaatteiden neulominen on ollut varsin erinomainen taktiikka tähän alkuun niin jotain on valmistunutkin. Seuraavaa valmistujaa saakin sitten odotella... puikoilla palmikkopusero Tennesseestä ja valmiina noin 20cm takakappaletta. Viikolla ei oikein ehtinyt neulomaan, kun piti taas kykkiä töissä niin pitkiä päiviä. Tänään oli tarkoitus puseroa edistää, mutta kuinkas on käynyt: aamulenkki 6:n jälkeen, aamupala, vähän siivoskelua, kahvakuula, kukkapenkkien perkuuta, lounas, lisää pihalla norkoilua, ai jaa, kello onkin jo 6. Josko nyt sitten loppu illan edes neuloisi.
 
Mainiota viikonlopun jatketta itse kullekin, toivottavasti teillä päin on yhtä loistava sää kuin täällä meillä, pitkästä aikaa!
 

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Ensimmäiset KyJyt uunista ulos


Toista viikkoa KyJyä takana ja näin alkumetreillä valitsemani taktiikka tuntuu toimivan. En siis aloita koko kasaa kerralla vaan aloitan kerrallaan pari työtä, jotka teen valmiiksi ennen kuin aloitan uusia.

Ensimmäisenä aloittamani ukkokullan sukat valmistuivat viime viikolla jo alkuviikosta, mutta tapani mukaan sain langat pääteltyä vasta eilen, joten "virallinen" valmistumispäivä on siis eilinen.

Tässä sukat ovat aiotun käyttäjänsä jalassa jonkinlaista kuvaa varten, mutta eivät nämä kyllä ukkokullalle jää. Niistä tuli nimittäin aavistuksen liian pienet hänelle. Sukat menevätkin siis isukille, jolle sopivat paremmin. Lankana Zeldan värjäämän Nallen jämät sekä täydennykseksi harmaata Nallea. Lankaa kului noin 150 grammaa, 3,5 mm puikot. Tämä siis KyJy #1.

Toisena työnä aloitin piskuisen jakun työkaverin vauvalle. Langaksi valitsin Sirdar Snuggly Baby Bamboon ja se on kyllä älyttömän ihana lanka neuloa.

Kuvaaminen olisi ollut helpompaa, kun olisi se vauva tuolla sisällä =) Ohjeen löysin jostain muinaisesta Modasta, mutta ehdin siivousinnossani tuikata lehden takaisin hyllyyn ennen kuin laitoin numeroa ja vuotta muistiin. Lankaa kului tähänkin 150 grammaa, parinkymmenen sentin pätkä jäi joten aika hyvin meni. Takista tuli mielestäni aika kiva, huomenna selviää, mitä äiti tuumaa. Tämä KyJy #2 valmistui 25.6.

Kolmantena työnä aloitin sitten 25.6. Aleena-mekon Novitan Kasteesta samaiselle vaaville. Mekkokin itse asiassa valmistui eilen, mutta en iltasella jaksanut sitä enää kuvata. Koetan saada kuvan tänään otettua niin sitten on kolmostyökin raportoitu.

Tällaisia tänään, mukavaa viikkoa sateesta ja tuulesta huolimatta (jota ainakin täällä etelässä tänään taas on)!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Äly hoi

Joskus sitä oikein ihmettelee itseään ja sitä järjen vähyyttä, joka voi ihmisellä olla. Tai ehkä sitten suorastaan hulluutta. Vannotin itseäni, että tänä vuonna en osallistu minkään valtakunnan tempauksiin, koska niistä seuraa vain hikeä, kyyneleitä ja UFOja. Kieltäydyin myös kunniasta, kun kyseltiin emoilisinko tänä vuonnakin KyJyn. Tiesin, etteivät aika ja energia tänä vuonna moiseen riitä. Ja ajattelin, etteivät ne riitä myöskään tempaukseen osallistumaan. Siitä huolimatta huomasin loppu viikosta ilmoittautuneeni mukaan. Ei kyllä taaskaan järjen valo täällä loista, mutta mukana siis ollaan. Tämän vuotinen KyJy on sentään hieman helpotettu versio aiemmista vuosista; töitä kaiken kaikkiaan "vain" 20 ja aloitusaikakin on pidempi. Silti...

Juhannusaattonahan se sitten alkoi. Aamu-7:ltä tuikkasin ukkokullan sukot puikoille. Nyt ollaan tässä jamassa:

Helpot perussukat ilman mitään kummempaa jippoa, aika lyhkäisellä varrella, joten nopsasti syntyy, jos vain neuloo =)  Tämä siis KyJy #1.

Ja jotten heti miten tylsistyisi sukkiin, aloitin lisäksi työkaverin vauvalle takin Sirdar Snuggly Baby Bamboosta (on muuten ihana lanka). Takakappale on edennyt jo yli kädenteihin ja nopeastihan tuota tulee, kun koko on niin piskuinen. Tämä siis KyJy #2.


Tämän enempää en nyt tähän hätään aloitakaan vaan aion tehdä nämä nyt valmiiksi ja aloittaa seuraavan, ehkä vähän isomman työn vasta sitten.

Ennen juhannusaattoa ja KyJyn aloitusta halusin saada alta pois yhdet sukat, jotka uhkasivat UFOutua. Lanka loppui viime metreillä kesken ja jouduin sitten kikkailemaan kärkikavennukset toisella langalla, mutta ehkä nämä jollekin kelpaavat.


Omia jalkoja on sitten toivotonta kuvata! Lankana sukissa on Zeldan värjäämä Nallukka. Aion tuossa KyJyn lomassa kyllä saada tiristettyä yhden UFO-villiksenkin pois, että saan sielun rauhan. Villis on kasaamista ja kaulusta vailla valmis, joten enköhän sen jossain välissä saa hoidettua.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Raparperitoscapiirakka

Taidanpa pitkästä aikaa kiusata teitä reseptillä =)  Alkukesä (tai no, keskikesässähän tässä jo aletaan olla) on tunnetusti raparperiaikaa. Vähän joka paikassa pukkaa erilaisten raparperikakkujen ja -paistosten ohjeita, mutta ei kai hyviä reseptejä koskaan liikaa voi olla. Minä tein lauantaina tällaisen piirakan ja hyvin se teki sunnuntaina kauppansa, koska muruakaan ei jäänyt.

Pohjaan tarvitset
150g mantelimassaa
2 kananmunaa
1 dl (kevyt) ranskankermaa
1/2 dl mantelijauhoa
1 tl psylliumia (ei välttämätön)
1 tl leivinjauhetta

5 dl raparperin paloja

Toscaa varten:
75g leivontamargariinia/voita
2 dl mantelilastuja
1 dl kookossokeria/ruokosokeria (varmaan muscovadokin käy)
2 rkl ranskankermaa

Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoka. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Raasta mantelimassa. Sekoita siihen kananmunat, ranskankerma ja jauhot, joihin on sekoitettu leivinjauhe. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 15-20 minuuttia.

Levitä raparperit pohjan päälle, ripottele pinnalle ruokalusikallinen kookossokeria ja kypsennä 10 minuuttia. Tee sillä välin tosca: sulata margariini kattilassa, sekoita siihen sokeri ja mantelilastut ja kiehauta. Lisää viimeisenä ranskankerma, sekoita hyvin ja kuumenna vielä. Levitä tosca raparperien päälle, siirrä vuoka uunin keskitasolle ja paista vielä kymmenisen minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullan ruskea. Jos tosca ei tunnu saavan väriä, laita pelkkä ylälämpö päälle 3-5 minuutiksi niin pohja ei kuivu liikaa. Tarjoa jäähtynyt piirakka sellaisenaan tai vaikka kermavaahto/vaniljavaahtonokareen kanssa. Minusta piirakka on melkein parasta seuraavana päivänä hieman tekeydyttyään, mutta maistuu varmasti samana päivänäkin =)

 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Multainen juttu

Lauantainen Helsinki Half Marathon sujui tältä dromedaarilta melko mukavasti. Sää oli lämmin, mutta onneksi pilvipoutainen, joten ihan ei tarvinnut grillaantua. Aikatavoitteeni juoksuun oli 2 tuntia ja kuinkas kävi. Nettoaika oli 2:00:28. Eli 28 sekuntia meni yli. Ai että kivisti siinä maalisuoralla, kun kuulin kuuluttajan sanovan: "Ja viimeisenä alle kahden tunnin maaliin juoksee..." ja mikä nimi olikaan, se oli juurikin minun edessäni viipottanut juoksija. Arg. No mutta, seuraavalla kerralla se sitten jo menee (ehkä), kun noin pienestä jäi kiinni.

Todistusaineistona kuva mitalista:


Lauantaina en isompia enää kotiuduttuani hommaillut, mitä nyt pyöräytin mansikka-raparteripaistoksen "palkkariksi" ;)  Eilen tuli sitten kokkaamisen lisäksi riekuttua pihamaalla. Tekeminenhän ei ainakaan meidän pihallamme lopu, vaikka siellä kuinka pyllistelisi. Minä kun olen "puutarhurina" sellainen ei-koskaan-valmista -tyyppi eli muutan joka kesä mieleni jonkun kasvin sijoituspaikan suhteen. Ja viime talven aikana valitettavan moni perenna oli myös heittänyt henkensä, joten uusia täytyy tilalle hankkia tai jakaa olemassa olevista.

Meillä on talon takana terassin vieressä iso neliö muotoinen kukkapenkki. Tai oikeastaan neljä. Kukkapenkit on perustettu talon vierestä muualle siirretyn vanhan hirsisaunan pohjan päälle. Kokonaisuudessa on siis ikään kuin neljä "loosia", jotka yhdessä muodostavat yhden ison "penkin", vai miten tämän nyt selittäisi. Joka tapauksessa, yksi looseista oli päässyt aika riemastuttavaan kuntoon, siinä kasvoi alunperin jotain alpia, pikkutalviota, kurjenmiekkoja, kurjenpolvea,  punatähkää, töyhtöangervoa. Alpi ja pikkutalvio olivat kuitenkin vallanneet penkin lähes kokonaan itselleen. Toki ne kurjenmiekat ja punatähkä siellä vielä olivat ja kurjenpolveakin, mutta varsinkin pikkutalvio ja jostain penkkiin levinnyt suikeroalpi peittivät aika lailla kaiken alleen. Päätin kaivaa molemmat alpit ja pikkutalvionkin kokonaan pois, jälkimmäistä kun on pihalla jo ihan riittävästä muutenkin. Tilalle siirsin toisesta paikasta siellä huonosti menestyneet korallikeijunkukat ja niittysinilatvaa. 


Eiväthän nuo vielä juuri miltään näytä enkä älynnyt ottaa "ennen"-kuvaa, jotta eron tajuaisi. Mutta on tämä nyt (ainakin vähän aikaa) huomattavasti siistimpi kuin se aiempi viidakko. Toivottavasti nämä pärjäävät tässä. 

Raivasin sitten samoin tein vähän toistakin loosia. Typistin varjoyrttiä todella reippaalla kädellä, otin siitäkin suikeroalpia pois ja istutin tyhjään tilaan vähän lisää pikkusydäntä ja purppurakeijunkukkia.

Kuvasta tuo lehtien ihana punainen väri ei oikein näy, mutta nämä ovat jo tuollaisina pikku ressukoina aivan huikaisevan ihanan näköisiä, kun lehdet hehkuvat purppuranpunaisena ilta-auringossa. Näillekin toivon edeltäjiään parempaa menestystä ensi talveksi.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Sukkaa ja juoksua pukkaa

Kulunut viikko on ollut jälleen työntäyteinen, kuinkas muuten. Ilmat ovat sentään taas lämmenneet, joten työmatkat pyöräillen ja juosten ovat olleet mukavia. Jostain syystä olen kesäaikaan siirtymisen jälkeen herännyt lähes joka ikinen aamu 5:ltä (niin, joka on tietysti talviajan klo 6 - normaali heräämisaikani arkiaamuisin) ja kun en viitsi kuppelehtia kotona tyhjän panttina, hyppään viimeistään 5.30 satulaan / lenkkareihin ja lähden töihin. Töissä olen sitten kulkumuodosta riippuen jo siinä 6.20 - 7. Ja kun työaika alkaa 8.15, saa aamulla todella tehdä töitä rauhassa aavemaisen hiljaisessa toimistossa. Oikeastaan pidän tästä järjestelystä aika paljon. Paitsi että viikonloppuna nukkuisin mielelläni edes vähän pidempään... vaikka 6:n.

Käsityörintamalle pienet, nopsasti valmistuvat työt, jotka eivät vaadi aivotyötä miellyttävät tällä hetkellä. Niinpä tuli taas neulottua yhdet sukat, tutulla Rinsessa-kuviolla.

Lankana mikäs muu kuin Nalle (juu, en ole vielä oppinut kammoksumaan Novitaa).

Viime viikonloppuna sain sen verran itsestäni irti, että tonkaisin hieman UFO-koriani. Pari työtä päätin jo suosiolla purkaa ja yhden UFOn otin sitten työn alle. Se ei kuitenkaan tässä viikon kuluessa ole edistynyt, joten palataan siihen sitten myöhemmin. Myös kukkapenkit kaipaavat huomiota ja tarkoitus olisi ainakin sunnuntai-iltapäivänä vähän pihaa tonkia, jos vain sää suosii. Lauantaina on taas edessä puolimaraton. Helsinki Half Marathon on upouusi juoksutapahtuma, mielenkiinnolla odotan uutta tapahtumaa ja tietysti itse juoksua. Nämä pari viimeistä päivää ennen juoksutapahtumaa ovat aina ikäviä, kun ei saa treenata / kummemmin liikkua vaan pitää ottaa ns. rennosti ja tankata ja tankata ja tankata. Puolimaratonille en tee varsinaista hiilaritankkausta, nostan vain hieman normaalin ruokavalioni hiilarimääriä ja juon saaveittain vettä. Olo onkin kuin dromedaarilla. Nestetankkaus turvottaa ja kun ei liikkuminenkin on normaalia vähäisempää, hinku starttiviivalle on kova. No, onneksi huomenna pääsee juoksentelemaan. Jos sääennuste pitää paikkansa ja lämmintä on +20 asteen tienoilla niin aika äkkiä se neste tuolta kropasta lähtee liikkeelle eikä riitäkään.

Kaunista kesäkuun viikonloppua!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Bloggaajan blokki

No niin. Vakaa aikomukseni oli tuon edellisen päivityksen jälkeen jälleen aktivoitua tämän blogin suhteen, mutta aikomukseksihan tuo jäi. Jostain syystä vain nyt tuntuu ylivoimaiselta tämä päivittäminen. Tiedättehän sen kuuluisan writer's blockin, siis kun ei vaan kykene kirjoittamaan. Mulla on nyt selkeästi joku bloggaajan blokki päällä, asiaakin olisi ja jopa jotain valmistunutta käsityörintamalla, mutta ei vaan saa aikaiseksi kirjoittaa. No, nyt päätän lopettaa blokin! Ehkä tää on vähän niin kuin se kuuluisa maratonin muuri, yli vaan ;)

Se HCR siis tuli ja meni. Juoksu ei ko. päivänä kulkenut mitenkään erityisen hyvin, mutta olen maaliin tultiin ja vielä ihan kelpo aikaan, joten sinänsä voin olla tyytyväinen. Haastoin FB:n puolella ihmisiä lahjoittamaan 1 euron/juoksemani kilometri joko Extreme Survival Teamille tai Team Elina Jouhkin keräykseen, koska edustin juoksussa molempia ja tiedänkin ainakin muutaman ihmisen tarttuneen haasteeseen. Se ilahdutti kovin!

Siinä välissä tuli sitten taas paiskittua töitä aika urakalla. Yhden isomman projektin sain valmiiksi viime perjantaina ja se helpottaa kovasti töiden saralla. Enää pientä viilailua sen osalta ja sitten pääsen siitä kokonaan eroon. Huoh. Viime sunnuntaina, siis toissa päivänä oli sitten vuorossa Naisten Kymppi. Yleensä olemme osallistuneet sinne firman piikkiin, mutta tällä kertaa juoksin kympin Team Elina Jouhkille. Ilma oli kerrassaan upea, mutta kieltämättä aika lämmin juoksemiseen. Helle verotti ainakin minun vauhtiani enkä siis ihan tavoiteaikaan päässyt, mutta ihan mukiin menevän ajan kuitenkin kellotin. Kaiken kaikkiaan kiva tapahtuma taas, muitakin tiimiläisiä oli tapahtumassa mukana sekä juoksemassa/kävelemässä että jakamassa tietoa SPR:n kantasolurekisteristä.

Neuleitakin on tässä hiljaisuuden aikana jokunen valmistunut.

Andalusian reissulle lähtiessä aloittelin Zeldan värjäämästä Nallesta ylipolven sukkia, jotka olivat olleet suunnitelmissa pitkään. Eivät todellakaan valmistuneet matkan aikana, mutta lopulta kuitenkin.  Kuvasin sukat kyllä kertaalleen, mutta yllättäen en nyt sitten kuvaa enää mistään löytänytkään. Ehkä joskus muistan ne uudelleen kuvata, grr.

Sukista näkyy sentään vilaus toisten tässä välissä valmistuneiden sukkien alla.

Näissäkin on lankana Zelda's Dippins. Eivät ihan sovi minun jalkaani, kun ovat pari numeroa liian isot, mutta idea selvinnee.

Sukkien lisäksi sain kasatuksi yhden niin ikään Nallesta virkatun vauvan peiton. 

Klassinen projekti tämäkin peitto siinä mielessä, että aloitin sen jämälangoilla, mutta sopivan väriset jämät loppuivat kesken ja niinpä oli pakko ostaa kerä fuksiaa ja vihreää Nallea. Vihreästä jäi taas jämä, josta nyt sitten olen virkkaillut lappuja taas seuraavaan "jämälankapeittoon". Eivät pääse jämät loppumaan. Peitto sen sijaan pääsi eilen matkaan ja on siis jo perillä Libanonissa.

No niin, tästähän tulikin sitten tällainen puolimaratonpostaus, kun vihdoin viime sain tartuttua asiaan. Onnittelut kaikille maaliin päässeille!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Saamaton ilmoittautuu

Mihinköhän tässä välissä katosi kokonainen kuukausi ja vähän päällekin? Matka tuli ja meni. Reissu sinänsä meni mukavasti, ukkokulta tykkäsi tosi paljon ja viihdyin kyllä itsekin, vaikka tahti kiertomatkalla oli aika kiivas eikä kaipaamaani rentoutumiseen pahemmin ollut aikaa. Reissusta tultuamme läppäri otti ja hajosi - juuri kun olin saanut siirrettyä kaikki matkakuvat koneelle ja tietenkin ennen kuin olin ehtinyt tallentaa niitä tikulle tai pilvipalvelimelle, joten matkakuvia ei tarvitse esitellä.

Töissä on edelleen ollut kiirettä eikä se hellitäkään ennen syksyä, jos silloinkaan. Liikenevä vapaa-aika kuluu aika pitkälti treenatessa. Extreme Survival Teamin lisäksi urheilen nykyään myös Team Elina Jouhkille, joka puolestaan urheilee Roosa Nauhalle sekä SPR:n kantasolurekisterille. Siitä lisää ehkä toisen kerran. Ensi lauantaina onkin tämän vuoden ensimmäinen "virallinen" juoksutapahtuma eli Helsinki City Run. Siellä pitäisi puolimaraton hilpaista.

Neulerintamalla on kaiken hässäkän johdosta ollut melko hiljaista. Yhdet ylipolven sukat olen saanut tikuteltua ja pitkästä aikaa yhden vauvan peiton Libanoniin, mutta molemmat ovat kuvaamatta. Se on sitä saamattomuutta... Näin kevään tullen alkavat tietysti myös pihahommat siintää mielessä ja kodinhoitohuone onkin kuin mikäkin kasvihuone. Taimet ovat aika hyvällä alulla, toki osa on ehtinyt jo kuukahtaakin ;)

Tämä oli nyt tällainen pikainen höpinä, saamattoman bloggaajan ilmoitus olemassaolostaan. Koitan potkia itseäni hiukan persuksille ja saada aikaiseksi oikeaakin asiaa. Siihen asti kaunista kevättä toivotellen.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Terveisiä suosta

Maaliskuu meni niin kuin pelkäsinkin eli meinasin hukkua töihin. Viime viikko oli pahin pitkään aikaan, kaikki työpäivät venyivät kymmen tuntisiksi. Siihen kun lisää päälle sen, etten ole pariin viikkoon nukkunut kuin pari-kolme tuntia yössä ja kurkussa on koko ajan jonkin sortin kaktus niin voinette kuvitella, että alan olla aika kypsä. Enkä siis ole tätä blogiakaan yksinkertaisesti jaksanut päivittää. Eipä olisi ollut liiemmin esiteltävääkään käsityörintamalta. Yhden napakymppipiirakkaohjeen tulin kehittäneeksi puoli vahingossa ja sen ajattelin jakaa, mutta toiste sitten.

Tämän suojaksoni aikana en ole saanut muuta valmista kuin UFOutuneen Hile-tekeleen. Kuvat tällä kertaa taattua kännykkä selfie -kamaa.


 
Malli oli muistaakseni viime syksyn Novitasta. Sikäli outo tapaus, että ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt kulua 5,5 kerää, mutta minä sain lankaa menemään 6,5 kerää, vaikka tein takakappaleen S-koon mukaan ja etukappaleet M-koon mukaan. Pituus tietysti molemmissa sama =)  Ihan mukiinmenevä tästä tuli, mutta saa nähdä tuleeko pidettyä.
 
Huomenna lähdetään ukkokullan kanssa reissuun. Tuli mielenhäiriössä ostettua ukkokullalle syntymäpäivälahjaksi Andalusian kiertomatka ja sinne siis suuntaamme huomenna 8 päiväksi. Syntymäpäivä on kyllä vasta marraskuun lopussa, mutta lahja tulee nyt siis ennakkoon. Itse en ihan kauhean innoissani ole, johtuen osittain tuosta työtilanteestakin. Tuntuu, etten oikein osaa nauttia, kun tiedän, että loman jälkeen olen taas liisterissä töiden kanssa ja sitä liisteriä todennäköisesti riittää kesälomaan saakka. Mutta ukkokulta on haaveillut ko. matkasta jo vuosia ja yritän toki itsekin ottaa siitä kaiken irti. Kentällä pitää aamutuimaan olla jo 4:ltä, joten onnea vaan matkaan.
 
Koitanpa reissun jälkeen taas ryhdistäytyä ja pitää blogista parempaa huolta. Sikäli kun täällä vielä lukijoita on.
 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

UFOjen selätystä

UFOjen esiin kaivaminen aiheutti lievän ahdistuskohtauksen. Ahdistusta oli toki kuluneella viikolla muutenkin, kun työt kaatuvat vaihteeksi niskaan, mutta yritän lohduttautua sillä, että varmaan syyskuussa hiljenee. Sitä kohti siis.

Heti UFO-paljastukseni jälkeen päätin tehdä yhden UFOista valmiiksi, sillä siitä tuli sopivasti syntymäpäivälahja ystävälleni. Ja kumma kyllä, kun sitä oikein ottaa asiakseen neuloa, vaikka tunninkin illassa niin kyllähän ne sukat valmistuvat.

 
Malli on pikkuisen viilattu Novitan Sukkalehdestä, silmukoita vähemmän ja pohjan kuvio erilainen. Lankana Nallea, 3mm puikoilla sitä kului noin 150 grammaa. 
 
Nämä sukat valmistuivat helmikuun viimeisenä päivänä ja ehtivätkin siis mukaan helmikuun saldoihin. Lankavaraston supistelun kannalta helmikuu sujui aavistuksen tammikuuta paremmin. Saldoksi jäi + 1 700 g / - 2 700g = -1 000g. Kokonaissaldo on kyllä edelleen tältä vuodelta plussalla, +520g. Mutta suunta on sentään oikea.
 
Seuraavaksi päätin tehdä valmiiksi työkaverin pojan villahousut. Koska housut alkavat tämän talven osalta olla armottomasti myöhässä, päätin tehdä saman tien pykälää isommat eli kokoa 100 cm. Housut eivät ole kummoisen näköiset, koska ovat simppelisti sileää neuletta ja vielä yksiväriset, mutta tämä oli kaverini toive. Kuvat ovat kyllä taas sellaista taidetta, että.
 

 
Näyttävät kuvissa kyllä suhteettoman pitkiltä =) Lankana näissäkin Nalle, 3mm puikot ja noin 180 grammaa kului lankaa.
 
Kaksi UFOa siis vähemmän.
 
PS. Niitä löytyi sitten pari lisääkin. UFOja siis. Pitkä villatakki Tempo-langasta ja peruspomppa Hileestä. Auts.
 
 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

UFO juttu

Niin, niitä UFOja pitäisi tässä valmiiksi neuloskella. Huokaus. Viikonloppuna otin tämän projektin suhteen pienen askeleen eteenpäin leväyttämällä lattialle kahden UFO-töitä sisältävän korin sisällön. Siis niitä on enemmänkin kuin tuo kaksi korillista =/ Aika noloa. No, mutta tässä näitä. Katsokaa ja kauhistukaa.

 
Tästä piti tulla jonkin sortin tunika Luonnonkauniit neuleet -kirjan mallista muokattuna. KyJy-työ viime vuodelta. Kuten huomaatte, kovin on alkutekijöihinsä jäänyt. Tämän tuomioksi tuli purku.

 
Tässä on sitten viime kesäisiä KYHejä ja joku kirjoneulelapasen alku vuodelta? Tuosta valkoisesta on tulossa tuolinpäällinen ja sen teen kyllä valmiiksi. Vironvillasta on aloitettu huivia, mutta mitä huivia? Pienempi sininen kasa on vauvan bambutakin alku, sen nyt toistaiseksi jätin tuolleensa ja tuon turkoosin Kaste-jakun aion jossain välissä vääntää valmiiksi. Vuodesta ei kannata puhua. Ja tuo valkoinen suikale Kaste-jakun päällä on bambuisen vauvan nutun hiha. Sen tuomio oli tyly: roskiin. 

 
Seuraavaksi Sateenkaari 7 Veikasta pikku ihmisen mekko ja vauhdilla viime kesänä KYHissä aloitettu Malibu-jakku, joka on jäänyt hihoihin. Nämä teen molemmat valmiiksi - sitten joskus.

 
Voi tätä! Noro Kureyonista aloitettu takki, ihan kivaa palmikkoneuletta (joka ei tosin kuvassa juurikaan erotu), mutta ei mitään hajua, missä on ohje. Voi kyynel.

 
Ja sitten KyJyjä ja muuta: huivi Drops Loves U:stä, sen yläpuolella työkaverin pojan villapökät sinisestä Nallesta. Oikealla ukkokullan joululahja (viime jouluksi siis, puuttuu toinen hiha ja kasaus), pussissa lapsen sukat, joista toinen sukka kesken, Polkasta vauvan pussimallinen haalari ja petroolista 7 Veikasta aloitettu palmikkomekko. Jaa-a.

 
Nallesta aloitetut kirjoneulesukat. Muistelisin, että malli oli jossain Modassa, mutta päätin purkaa pois.

 
Nallesta aloitetut sukat Novitan Sukkalehdestä muokatulla ohjeella. Nämä otinkin nyt työn alle ja peräti toinen sukka on valmis.